Kuten CMADfi -päivän yhteydessä keskusteltiin, yhteisömanageri hyötyy paljon inhimillisen käyttäytymisen ja sen perusperiaatteiden ymmärtämisestä.
Jos ajatellaan johtamistaitoa, alusta- ja somevälinetuntemus on usein tarpeen ja analytiikka suorastaan välttämätöntä, mutta ne ovat vasta osa yhteisökuutiosta. Seuraava sivu on markkinoinnin aluetta. Suurimmat silmäluvut tässä nopassa menevät klassisille ihmistieteille, joista kenties tärkeimpinä psykologia, sosiologia ja viestintä.
Miksi näin? Mitä isompi lukema, sitä enemmän yhteisömanagereiden pelisilmä perustuu kokemukseen ja ainutkertaiseen osaamiseen. Sitä ei ole helppo jäljitellä, imitoida tai siirtää. Ja toisin kuin suhteellisen helposti kopioitavissa olevat ratkaisut, tällainen osaaminen voi tuoda yhteisölle ja yritykselle ainutlaatuista kilpailuetua.
CMADfi -ensikertalaisena olin itse asiassa hieman yllättynyt siitä, että osallistujien tausta oli hyvin voittopuolisesti kolmikosta organisaatioviestintä, markkinointi ja IT. Myös "perinteistä" yhteisö- ja johtamisosaamista tarvitaan näin sosiaalisen median aikakaudella, kenties enemmän kuin koskaan - käymmehän ankaraa kilpailua ihmisten ajasta, omistautumisesta ja huomiosta. Siksi meidän on myös mietittävä keinoja ylittää ammatilliset raja-aidat ja stereotypiat, ja löytää yhteinen kieli haasteiden ratkaisemiseen.
Kuten Janne Saarikko blogipostauksessaan huomauttaa, kumarramme nettiyhteisöjä liikaa ainoana yhteisöllisyyden herrana, vaikka monet yhteisöjen viisaudet ovat peräisin ajalta ennen tietoverkkoja. Miksipä emme siis luottaisi hyväksi havaittuihin oppeihin vaikkapa siitä, mikä yhteisöjä luo ja pitää koossa, lähtien sosiaalisesta pääomasta?
Onko myös CMADfi -yhteisön tulevaisuus entistä monialaisempi? Entä uskaltaako tulevaisuuden yritys investoida entistä rohkeammin yhteisöosaajiin ohi muodollisen koulutuksen, titteleiden tai ammattinimikkeiden?
Mitä mieltä olet?