Hyvä yhteisömanageri on kiinnostunut asiastaan, ja sitoutuu tavoitteisiinsa - inhimillisyyttä unohtamatta.
Yhä useammissa yrityksissä ja muissa yhteisöissä hehkutetaan, kuinka tulisi ottaa käyttöön yhteisöllisiä viestintätyökaluja, sosiaalisia intranetteja ja muita yhteisöllisiä "yhteistyötyökaluja". Miksi se yhteistyö näiden välineiden avustuksella on sitten niin haasteellista, kun halutaan toteuttaa asia käytännön tasolla? Mikä estää osaamisen esiintuonnin ja jakamisen niin, että se palvelisi entistä kokonaisvaltaisemmin ja strategisimmin yhteisön todellisia tavoitteita jonninjoutavan nysväämisen sijaan?
Jotta tämä asia saadaan selvitettyä, analysoitua, ja toteutettua yhteisölle selkeästi mitattavissa olevia hyötyjä, tarvitaan yhteisömanagereita, joilla on tarvittavaa ammattitaitoa, rohkeutta ja näkemystä uudistaa toimintakulttuuria. Omasta mielestäni keskeisintä hyvässä yhteisömanageroinnissa on kuitenkin se, että yhteisömanageri on kiinnostunut ja innostunut asiastaan sen sijaan, että hän osoittaa tympääntyneisyyttään tai -pahimmassa tapauksessa- leipiintymistään. Tärkeää on samaistuminen, aktiivinen osallistuminen ja osallistaminen luovalla tavalla.
Yhteisömanagerin tulee luonnollisesti kuunnella ja huomioida aktiivisesti muita, osoittaa olevansa empattisesti läsnä, luoda positiivista ilmapiiriä, olla avoin uusille ideoille ja ajatuksille, osallistaa muita heitä koskevissa tilanteissa, ja ennen kaikkea nähdä asiat kokonaisuuden kannalta. En tarkoita nyt ruokkia sellaista riittämättömyyden tunnetta, että yhteisömanagerin tulisi olla lähes täydellinen ja erehtymätön yksilö, josta kaikki pitävät ja joka tulee itsensäkin kanssa loistavasti toimeen. Päinvastoin, meissä kaikissa on heikkouksia ja puutteita, joiden kanssa on opeteltava tulemaan toimeen, mutta hyvä yhteisömanagerius edellyttää tiettyjen toimintatapojen omaksumista, jotta yhteisö toimisi toivotulla tavalla.
Hyvän yhteisömanagerin on osattava sopeuttaa omaa tyyliään tilanteen mukaan, ilmaista omat näkemyksensä tavalla, joka ei häiritse tai muuten loukkaa muita, hänen on hyväksyttävä ja kiinnostuttava poikkeavistakin mielipiteistä, olla provosoitumatta, ja osattava ottaa vastaan kritiikkiä ja pystyttävä etäistämään asioita sen sijaan että henkilökohtaistaisi niitä. Siinä samalla tulisi kuitenkin muistaa myös asettaa itselleen tavoitteita, panostaa aikaa ja vaivaa itsensä ja yhteisönsä kehittämiseen, suhtautua positiivisesti uusiin haasteisiin, luoda mahdollisuuksia uusille yhteistyösuhteille, viestiä kokonaisvaltaisesti (myös tunnetason huomioonottaen)...ja kuitenkin: olla inhimillinen ja hyväksyä vajanaisuus itsessään ja muissa. Huh sentään, vai mitä?
Itselleni halu ymmärtää yhteisömanagerin työtä ja kehittää osaamistani on suuri mahdollisuus -sekä vähintään yhtä suuri haaste- kehittää asiakkaitteni viestintää kohti avoimempaa, strategisempaa ja osallistavampaa tekemistä. Tässä koen olevani vielä aivan noviisi, ja veikkaanpa että oppiessani lisää tieto tulee vain lisäämään tuskaa. Silti aion pyrkiä aivan hillittömän jästipäisesti kohti mammuttimaista tavoitettani.