Yksi yhteisömanagerin työn polttopisteistä on ihmisten aktivoiminen ja osallistaminen mukaan yhteisön toimintaan. Sama tavoite yhdistää niin asiakasyhteisöjen, ammattilaisverkostojen kuin organisaation sisäisen yhteisönkin fasilitoijaa.
Ilman ihmisten antamaa tieto- ja taitopanosta yhteisöllä ei ole mitään - paitsi ehkä alusta ja keko pystyynkuollutta statistiikkaa.
Millainen käsitys Sinulla yhteisömanagerina on yhteisösi jäseniä motivoivista tekijöistä?
Nettiyhteisöjen tapauksessa verkkopalvelujen käyttö ja sen analysoiminen antaa suuntaviivoja: millainen sisältö kiinnostaa, mikä koukuttaa, mitä jaetaan eniten, minkä parissa viihdytään kauimman aikaa, mikä ruokkii osallistujien omaa tekemistä ja keskustelua ja ketkä ovat aktiivisimmat tekijät. "Perinteisessä" yhteisössä oikeastaan ainoa vaihtoehto saada vastauksia on kysyä sitä jäseniltä itseltään. Käyttömäärät tarjoavat puhdasta faktaa mutta tällä faktatiedollakin on rajansa, kuten sopuli-ilmiö:
"...ihmiset haluavat osoittaa olevansa kiinnostuneita samoista asioista kuin muutkin ja syöksähtelevät esimerkiksi Twitterissä muun lauman mukana. Nopeasti heräävä mielenkiinto kiinnostavana pidettyä sisältöä kohtaan myös lopahtaa yhtä nopeasti kuin on alkanutkin." (YLE Uutiset 29.10.2013)
Se mikä herättää eniten huomiota, ei välttämättä ole yhteisön jäsenten keskuudessa arvostetuinta sisältöä. Kuulostaako ristiriitaiselta? Paradoksi on tuttu esimerkiksi digitaalisen journalismin maailmasta, jossa keskustelu nopeiden pikavoittojen ja laatujournalismin välisestä jännitteestä on vellonut vuosikausia. Yhteisön on kyettävä vastaamaan moniin erilaisiin tarpeisiin samanaikaisesti. Siksi tarvitsemme motivaationkin ymmärtämiseen "kovia" ja "pehmeitä" tekijöitä rinnakkain, emme pelkästään informaatiota siitä, mikä oli viikon suosituin juttu.
Perinteisesti motivaatiotekijät on jaettu sisäisiin ja ulkoisiin (intrinsic, extrinsic). Sisäinen lähtee ihmisestä itsestään, jälkimmäistä taas ohjaa jokin ulkoinen tekijä kuten rahallinen palkkio, huomion saaminen, status tai mahdollisuus edetä uralla.
Omissa tutkimuksissamme olemme kartoittaneet online-yhteisön jäsenten motivaatiota myös käyttäen nk. Uses & Gratifications -lähestymistapaa. Se on kehitetty 70-luvulla viestinnän alalla ja juurikin erilaisten medioiden käytön ymmärtämiseen. U&G:n etuna on, että se kysyy suoraan, mitä hyötyjä käyttäjä odottaa toiminnasta saavansa. Sen vuoksi se sopii yhteisömanagereiden välinepalettiin erittäin hyvin.
U&G:tä on sovellettu muun muassa erilaisissa online-asiakasyhteisöissä, joissa käyttäjät osallistuvat tietyn kuluttajabrandin tuotteiden - esimerkiksi autojen, moottoripyörien tai urheiluvälineiden - ideointiin ja kehittämiseen.
Kuten CMADfi-tapahtuman yhteisöllisyys (sense of virtual community, SOVC) -esityksessäni viittasin, odotettuja hyötyjä on neljänlaisia:
- Sosioemotionaaliset hyödyt. Esimerkiksi uusiin ihmisiin tutustuminen ja nykyisten verkostojen laajentaminen, mahdollisuus jakaa kokemuksia, mahdollisuus auttaa muita, ja saada apua ja tukea muilta.
- Informaatioon liittyvät hyödyt. Esimerkiksi mahdollisuudet saada uutta tietoa, pysyä ajan tasalla, ja ratkaista ongelmia.
- Henkilökohtaiset hyödyt. Esimerkiksi mahdollisuudet parantaa omaa statusta ja mainetta asiantuntijana, ja vaikuttaa muihin omalla tietopanoksella.
- Hedonistiset hyödyt. Esimerkiksi viihtyminen, hauskanpito, ajanviete ja rentoutuminen.
Hyvä nyrkkisääntö on, että sosiaalisesti orientoituneissa yhteisöissä - kuten vertaistukiyhteisöissä tai harrastusryhmissä - sosioemotionaaliset ja hedonistiset hyödyt dominoivat yhdessä informaation kanssa, kun taas tiukan asiapitoisilla foorumeilla eniten painoarvoa on informaatiolla ja henkilökohtaisilla hyödyillä.
Mutta tämä on todellakin vain nyrkkisääntö. Jokainen yhteisö on ainutlaatuinen ja jäsenyyden elinkaaren eri vaiheissa ihmisillä on erilaisia odotuksia. Mitä Sinun yhteisösi jäsenet odottavat?