Tässä postaussarjassa suosittelen kaikille cmad-aiheiden parissa työskenteleville luettavaa. Tällä kertaa kotiläksynä ovat kaksi kirjaa ja kaksi Slideshare -esitystä.
Kaksi kirjaa ovat Sosiaalisen median lyhyt historia (Suominen, Östman, Saarikoski, 2013) sekä Social Media is Bullshit (Mendelson, 2012). Suosittelen näitä kumpaakin siksi, että ne tarjoavat molemmat suhteellisen laajan katsauksen sosiaaliseen mediaan eivätkä käsittele sitä yksipuolisen kritiikittömästi. Sosiaalinen media ei sinänsä ole yhteisömanagerin työn kannalta se kaikkein tärkein asia, mutta ehkä kuitenkin aika lähellä kärkeä, varsinkin kun puhutaan verkkoyhteisöistä.
Kuulen sinun kysyvän: “Miksi on tärkeää tietää sosiaalisen median historiasta, eikö voisi vain tviittailla, plussailla ja luoda yhteishenkeä?” Mielestäni historian tunteminen antaa näkemystä siihen, että vuosien varrella teknologian kehitys on ollut huimaa ja vaikuttavaa, mutta se ei ole muuttanut yhteisöjen kanssa tehtävää työtä oleellisesti. Vaikka välineet ovat parempia, ihmiset toimivat suhteellisen samalla tavalla kuin ennen Facebookia ja tarvitsevat yhteisöissä hyvää opastusta, motivointia, työn merkityksen esilletuomista ja kiitosta.
Välineiden historiasta näkee myös sen, että niillä kaikilla, myös suosituimmilla hittipalveluilla, on selkeä elinkaari, eli ne jossain vaiheessa kuolevat pois ja korvautuvat muilla. Yhteisö ei siis ole yhtä kuin väline, vaan se on se jaettu tarkoitus / merkitys / syy olla olemassa ja viedä jotain asiaa eteenpäin tai fanittaa jotain kohdetta. Yhteisömanagerin on otettava tämä huomioon, varsinkin jos toimitaan ensisijaisesti jonkin tällaisen alustan päällä. Miten yhteisö voi jatkaa toimintaansa muualla, jos alusta katoaa alta? Kuoleeko yhteisö välineen mukana?
Toinen tärkeä asia on se, että vaikka yhteisömanagerin työ ei ole yhtä kuin someväline-expertin työ, on oltava kärryillä siitä, millaisilla periaatteilla erilaiset välineet toimivat. Mielestäni on oltava siinä mielessä välineagnostikko, että voi hyödyntää eri alustojen mahdollisuuksia tarpeen mukaan joustavasti ja siihen auttaa periaatteiden ymmärtäminen. Esim. vanhan koulun keskustelufoorumeilla ymmärrettävä viestiminen oli taito, josta on hyötyä myös FB -ryhmien keskusteluketjuissa jne.
Jos näistä kahdesta kirjasta pitää valita, lukisin tuon suomenkielisen, sillä siinä näkökulma on monipuolisempi ja varsinkin suomalaiselle tutumpi. Sosiaalisen median historia kerrotaan Suomen näkökulmasta vuosi kerrallaan ja erilaisia ilmiöitä esiin nostaen, jolloin lukija osaa suhteuttaa nykyisen hypen siihen, mistä on lähdetty, ja esim. miten kauan voi kestää ennen kuin jonkun palvelun hyödyntämisestä tulee arkipäiväistä. Mendelsonin kirja taas keskittyy aika pitkälle tyhjien lupausten kritisoimiseen, mikä sekin on oleellinen asia. Voi olla, että joskus sosiaalisen median markkinoinnista on saanut sellaisen harhakuvan, jonka perusteella voi luulla että ei tarvitse kuin laittaa FB -ryhmä tai G+ -yhteisötila pystyyn, ja yhteisö alkaa toimia keskenään tehokkaasti, motivoituneesti ja hauskaa pitäen. Kuitenkin kuka tahansa asian parissa työskentelevä tietää että “ei se näin mene” .
Miten se sitten menee? Miten yhteisöt saadaan toimimaan? Mitä yhteisömanagerin oikein pitää tehdä? Näihin kysymyksiin on onneksi vastauksia, eikä tarvitse ihan kaikkia pyöriä keksiä uudelleen. Esim. Salesforcen Maria Ogneva on käsitellyt asiaa kahdessa kattavassa esityksessään, josta voi hyvin kopioida parhaita käytäntöjä, kuten vaikka miten otetaan vastaan uusia yhteisön jäseniä. Esitykset alla:
http://www.slideshare.net/Salesforce/salesforce-chatter-customer-engagement-playbook
http://www.slideshare.net/Salesforce/salesforce-chatter-the-community-playbook